Olen äärimmäisen iloinen ja onnellinen ystävieni kehittämästä uudestä tavasta viettää aikaa ja tavata toisia: Me käymme teatterissa! Tampereen teatterin Sovitus oli sen verran tylsä ja mitäänsanomaton, ettei siitä syntynyt edes blogitekstiä, mutta KOM-teatterin Kaikki isäni hotellit antaisi aihetta vaikka useampaankin!
Lupasin kovasti kaikille lukea Irvingin lukematta jääneen klassikon ennen esitystä, mutta enhän minä ehtinyt. Julia Frankin Keskipäivän haltija vei paljon aikaa ja energiaa, mutta palkitsi lopussa ahkeran uurastajan. Menin siis KOM-teatterin ihanaan, vanhaan saliin vailla tietoa tulevasta. Tarina oli hieno, vaikka muistuttikin nopeassa tempossa toteutettuna ajoittain farssia. Hyvin pysyi lukematonkin mukana. Näytelmän miespuolisten näyttelijöiden roolisuoritukset olivat loistavia. Kaikkia olen kehunut täällä jo aikaisemminkin edellisistä rooleista, ja kyllä he kehunsa ansaitsevatkin. Siis kiitos Pekka Valkeejärvi, Juho Milanoff, Henri Hanikka ja Niko Saarela(menin väenväkisin oikeasta ovesta sisään katsomoon, jotta sain sanoa lippuja repineelle Hanikalle Hei! Ystävät pyörittelivät päätään)! Naisilla menikin sitten heikommin. Laura Malmivaaran kaksoisrooli ei ollut millään lailla perusteltu, varsinkin kun hän oli näytelmän äidiksi aivan väärän ikäinen (ikäeroa samanikäiseen aviomieheen 16 vuotta ja vanhimpaan poikaan vuosi). Ei ihme, että keski-ikäiset naiset valittavat roolien puutetta! Ehkä myös Suzy-karhu olisi ollut uskottavampi, jos Malmivaara olisi saanut keskittyä vain siihen. Ja Vilma Melasniemi näytteli taas niillä samoilla maneereilla, jotka kyllä sopivat näytelmään, mutta jotka olen nähnyt jo kahdesti aiemmin.
Oih, teatteri on kyllä hieno asia. Se sykähdyttää, liikuttaa, puhuttaa ja saa aina jollain oudolla tavalla vähän sekaisin. Hienoa on, että jossain tehdään vielä kunnianhimoista, monimuotoista ja katsojaakin haastavaa teatteria!
P.S. Hellin mielessäni ajatusta ruokaan, ruokakirjoihin, ruokakulttuuriin, ravintoloihin, kahviloihin ja kuluttamiseen keskittyvästä uudesta blogista, kun tähän ei tunnu enää oikein löytyvän innostusta. Mitäs sanotte?
4 comments:
Niin. Onhan se nyt helppo aloittaa uusia blogeja, kun on sitä aikaa :)
Olen itsekkin miettinyt omaa nurkkaa bittiavaruudessa. Aihe tosin olisi aivan jotain muuta kuin hedoniaa. Omani käsittelisi todennäköisesti propagandajulisteita eri diktatuureista. Suurin ongelma on ollut siinä, että viimeistely vaatisi niin paljon vaivaa ja energiaa, että en ole vielä lähtenyt toteuttamaan ajatusta.
Mutta miksi et aloittaisi kirjoittamalla tähän jo olemassaolevaan blogiin? Ainakin ilmottaudun vapaaehtoiseksi empiiriseen tutkimukseen :)
Mä tykkäsin Malmivaarasta äitinä. Mua taas häiritsi se Hanikka J.J.:n roolissa, kun se oli kaljuuntunut ja kaikkee, vaik muka nuori ja komee jenkkifutari. ;)
*m*
ps. Tampereen Teatterin Puhdistus!
pps. pian taas nähdään! oon samaa mieltä et tää teatterimatkailu on maailman paras idea! kiitti hennalle ku keksi tän! :)
Maria, mua vaivasi siinä Malmivaarassa lähinnä se ärsyttävän yleinen tilanne, että vanhemmat miehet ja nuoremmat naiset "naitetaan" yhteen ja keski-ikäisillä naisnäyttelijöillä ei ole töitä. Jos näytelmän alussa sanotaan hahmojen olevan samanikäiset mutta näyttelijöillä on 16 vuotta ikäeroa niin kyllä se vähän vaivaa. Jalkapalloilijat taas oli kaikki aivan liian vanhoja rooleihinsa, mikä tuotti tiettyjä uskottavuusongelmia. Hanikan roolihahmo taas vanheni vuosia näytelmän aikana, niin loppuvaiheessa se oli jo semi-uskottava. Se taitaa olla pienen teatterin ongelma, että ei ole varaa palkata kaikkiin rooleihin juuri sopivaa, vaan joudutaan soveltamaan.
Suzy olisi vaan ollut hahmona niin mielenkiintoinen ja traaginen "tyttö paperipussi päässään" ja nyt se jäi jotenkin tosi mitäänsanomattomaksi.
Ja Tampereen Teatteri kuulostaa ihan englannilta. Siinä kielessä kirjoitetaan kaikki isolla.
Ja Santtu, uuden aloittaminen olisi siinä blogissa vähän niinkuin se pointti.
nii mut ku se on sen teatterin nimi. ihan niinku Helsingin Kaupunginteatteri. se ei siis ole mikä tahansa teatteri Tampereella, vaan Tampereen Teatteri -niminen teatteri. i know, i know. piruuttani viilaan. niijuu ja pointti oli se et esityksen nimi ei ollu Sovitus vaan Puhdistus :)
Suzyn hahmosta oon samaa mieltä. siinä ei ollu kaikkea sitä mitä olis voinu olla. sit taas se Franny meni mulla läpi, ku en oo nähnyt sitä Melasniemee ikinä lavalla. voi ku olis ehtiny kunnol puimaan tätä kaikkee silloin heti esityksen jälkeen! no, kiva oli kuitenkin käydä ja kaiken kaikkiaan tykkäsin tosi paljon näytelmästä!
Post a Comment