Äitini on valitellut jo vuosikausia sitä kuinka nopeasti aika menee. Ymmärrän häntä päivä päivältä paremmin. Jouluun on neljä yötä ja työsopimukseni päättymiseen alle kaksi viikkoa. Vasta hetki sittenhän minä huokaisin, että edessä on pitkä huoleton kausi samassa työpaikassa. No, muutoksethan voivat tuoda tullessaan myös mukavia asioita...
Ennen työttömyyttä on edessä aina yhtä ihana joulu. Olen pikkuhiljaa todennut, etten ole jouluihminen kuin ruoan suhteen. Olen jo viikkoja haaveillut äidin italiansalaatista, kylmäsavulohesta perunalaatikon kera, lasimestarin sillin liemessä lilluvista vihanneksista ja rosollin kirpeänrasvaisesta kastikkeesta. Omalle vastuulleni jää apumiehenä toimimisen lisäksi joulukarkkien teko. Perinteiseen hommaan on aina kerättävä vanhat klassikot (kuten konjakkitryffelit ja kermatoffeet), mutta löydettävä aina myös jotain uutta. Tänä vuonna harkitsen marmeladeja äidin omasta marjamehusta sekä kardemummalla maustettuja tryffeleitä, joiden hurmaavan kuvan bongasin kampaajan ruotsalaisesta joululehdestä (tässä ohjeessa kuva ei kyllä ole yhtä houkutteleva). Kävimme myös tänään ostamassa varalle neljä rasiaa Fazerin konvehteja (Sininen, Fazermint, Geisha ja Julia), jotta herkut eivät vaan pääse loppumaan kesken jännittävän Afrikan tähden. Haaveilen vielä joskus rakentavani koko joulun omin pikku kätösin ja kutsuvani kaikki rakkaat paikalle, mutta ainakin vielä olen onnellinen päästessäni äidin patojen ääreen.
P.S. Jotta tunnelma ei menisi liian jouluiseksi niin lisätään loppuun pieni saarna. Entisten nuorten sävellahja kertoi eilen Matti Vanhasen osallistuvan Ylen Hyvä Joulumieli- keräykseen. Minun mieleeni tilanne hieman särähti. Eduskunnan suurimman puolueen puheenjohtaja ja maamme pääministeri kantaa huolta köyhien lapsiperheiden lisääntyvästä kurjuudesta osallistumalla hyväntekeväisyyteen. Minusta hyväntekeväisyyteen osallistutaan yleensä siksi, että tunnetaan tiettyä toivottomuutta jonkin ilmiön edessä ja katsotaan, ettei muuten voida asianomaisia auttaa. Pääministeri voisi vain tuoda eduskuntaan ehdotuksen, jossa köyhyysrajan alla oleville lapsiperheille annettaisiin se 70 euroa lisää rahaa vaikka joka kuukausi. Kyllä sellaisen rahan luulisi jostain löytyvän, kun on löytynyt rahat veronkevennyksiinkin. Ja köyhille lapsiperheille annettu raha menisi varmasti kulutukseen eli piristäisi talouttakin. Mutta sen sijaan, että Matti tekisi oikeaa politiikkaa, hän jakaa almuja. Näinhän se maailma paranee, varsinkin jouluna.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
0 comments:
Post a Comment