Olenko minä ainut, jonka mielestä elokuvien ajoituksissa ei ole mitään järkeä? Ensin leffassa ei mene mitään ja parin viikon päästä menee vaikka mitä. Vielä kun kaupungin kaksi elokuvateatteria ovat saman firman omistuksessa, jää kamalasti hyviä elokuvia katsomatta vain ajoituksen takia. Tule takaisin, Thalia!
Lähiaikoina on tullut nähtyä todella vaikuttavia ja hyviä elokuvia. Ensin katsottiin Wrestler, vaikka se ei ystäväni Santun mukaan sopinutkaan lainkaan elokuvamakuuni. No, kun piti silmät tiukasti kiinni ensimmäiset 30 minuuttia, oli loput 80 minuuttia aivan loistavaa katsottavaa. Ja nimenomaan katsottavaa, sillä näyttelijäntyö oli aivan mielettömän fyysistä ja roolit uskottavia tukasta varpaisiin saakka. Kaikki puhuvat vain Mickey Rourkesta (kyllä, ansaitsee Oscarinsa!), vaikka Marisa Tomei oli lähes yhtä vakuuttava ja fyysinen stripparin roolissaan. Käykää katsomassa (mieluiten isolta kankaalta!) ja kertokaa mielipiteenne, voiko leffassa näkyvä kroppa olla oikeasti 34-vuotiaan Tomein?
Seuraavana superpäivänä kävin samassa seurassa katsomassa Milkin. Olin lukenut ystäväni Marian blogikirjoituksen leffasta ja oli ihanaa huomata miten eri vivahteita eri ihmiset löytävät samasta asiasta. Kun maria mietti homoseksuaalin oikeutta pitää homoseksuaalisuutensa omana tietonaan, minä katsoin elokuvaa huimana esimerkkinä poliittisesta vaikuttamisesta. Jos joku asia on huonosti, sitä on aivan turha voivotella vaan sille on tehtävä jotain. Miksi ihmeessä politiikan pitäisi olla harmaiden ihmisten harmaata puuhastelua, kun se voi olla aitojen, erilaisten ihmisten tahtoa vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Vieläkin olisi niin paljon syitä nousta barrikadeille ja huutaa gramofoniin! Harvey Milkistä tuli kerralla mun suuri idoli!
Sitten tuli vielä katsottua Pianisti, mikä näistä kolmesta (yllättävää kyllä) kosketti vähiten. Ehkä ei kannattaisi odottaa kehutun elokuvan katsomista seitsemää vuotta odotusten jatkuvasti kasvaessa. Mä olen jotenkin ihan henkisesti väsynyt näihin Natsi- ja juutalaisvainoelokuviin, jotka tuntuu jotenkin kaikki muistuttavan toisiaan. Olen käynyt Auschwitzissa, Prahalaisessa synagogassa, Anne Francin talossa, Salaspilsin keskitysleirimuistomerkillä lähellä Riikaa ja Berliinin Holokaust- muistomerkillä. Ahdistus kaikkien toinen maailmansota- aiheisten elokuvien äärellä on ihan liian suurta. Ne ei IKINÄ pääty millään lailla hyvin. Ensimmäisen tunnin jälkeen sanoin ääneen, että en pysty katsomaan tätä loppuun, jos koko elokuva on samanlaista tuhoamista, nöyryytystä ja tappamista. Ja vaikka elokuvan päähenkilö selviää kaikesta kamalasta hengissä, ei tulevaisuus vailla kotia, perhettä ja läheisiä näytä turhan ruusuiselta. On äärimmäisen tärkeää, että näistä asioista puhutaan, mutta minä pidättäydyn taas muutaman vuoden vaikka dokumenteissa, niiden mukanaan tuomat painajaiset saa edes jotenkin pidettyä aisoissa.
Nyt kun nämä on saatu katsottua ja analysoitua, pitäisi ehtiä nähdä vielä ainakin Kielletty hedelmä, Doubt, Luokka, Revolutionary road, Australia, Ystävät hämärän jälkeen ja Maata meren alla. Lähteekös joku mukaan?
Seuraavana superpäivänä kävin samassa seurassa katsomassa Milkin. Olin lukenut ystäväni Marian blogikirjoituksen leffasta ja oli ihanaa huomata miten eri vivahteita eri ihmiset löytävät samasta asiasta. Kun maria mietti homoseksuaalin oikeutta pitää homoseksuaalisuutensa omana tietonaan, minä katsoin elokuvaa huimana esimerkkinä poliittisesta vaikuttamisesta. Jos joku asia on huonosti, sitä on aivan turha voivotella vaan sille on tehtävä jotain. Miksi ihmeessä politiikan pitäisi olla harmaiden ihmisten harmaata puuhastelua, kun se voi olla aitojen, erilaisten ihmisten tahtoa vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Vieläkin olisi niin paljon syitä nousta barrikadeille ja huutaa gramofoniin! Harvey Milkistä tuli kerralla mun suuri idoli!
Sitten tuli vielä katsottua Pianisti, mikä näistä kolmesta (yllättävää kyllä) kosketti vähiten. Ehkä ei kannattaisi odottaa kehutun elokuvan katsomista seitsemää vuotta odotusten jatkuvasti kasvaessa. Mä olen jotenkin ihan henkisesti väsynyt näihin Natsi- ja juutalaisvainoelokuviin, jotka tuntuu jotenkin kaikki muistuttavan toisiaan. Olen käynyt Auschwitzissa, Prahalaisessa synagogassa, Anne Francin talossa, Salaspilsin keskitysleirimuistomerkillä lähellä Riikaa ja Berliinin Holokaust- muistomerkillä. Ahdistus kaikkien toinen maailmansota- aiheisten elokuvien äärellä on ihan liian suurta. Ne ei IKINÄ pääty millään lailla hyvin. Ensimmäisen tunnin jälkeen sanoin ääneen, että en pysty katsomaan tätä loppuun, jos koko elokuva on samanlaista tuhoamista, nöyryytystä ja tappamista. Ja vaikka elokuvan päähenkilö selviää kaikesta kamalasta hengissä, ei tulevaisuus vailla kotia, perhettä ja läheisiä näytä turhan ruusuiselta. On äärimmäisen tärkeää, että näistä asioista puhutaan, mutta minä pidättäydyn taas muutaman vuoden vaikka dokumenteissa, niiden mukanaan tuomat painajaiset saa edes jotenkin pidettyä aisoissa.
Nyt kun nämä on saatu katsottua ja analysoitua, pitäisi ehtiä nähdä vielä ainakin Kielletty hedelmä, Doubt, Luokka, Revolutionary road, Australia, Ystävät hämärän jälkeen ja Maata meren alla. Lähteekös joku mukaan?
11 comments:
Sinä ihana päivittelijä. Jatka tätä tahtia. Kahdessa viimosessa kirjotuksessa oon ollu samaa mieltä joistain asioista ja joistain en.
Mul on kans listalla ainakin Doubt, Revolutionary Road ja Benjamin Button. Kaikki ennen sunnuntaita, miten kerkeeeeee?
Milk oli ihana ja mä olin kans ihan innoissani siitä näin poliittisen vaikuttamisen leffana. Ihanaa. Barrikaadeille.
Hengessä mukana vastustamassa toriparkkia!
Hanna
No kertoisitkos vielä, että mistä asioista, niin voitaisiin saada aikaiseksi oikea keskustelu!
Mun ajatukset koko tuon toriparkkijutun ympärillä on ihan sekaisin. Vastustan ehdottomasti toriparkkia, mutta en oikein tykkää kansanäänestysajatuksestakaan. Se veisi hirvittävästi rahaa näinä muutenkin vaikeina aikoina, mutta ennenkaikkea olisi täynnä vääristynyttä propagandaa. Toriparkki-firmoilla olisi paljon rahaa mainontaan, samaan aikaan kun kaupunki olisi täynnä huhuja mutaan vajoavasta ja kaupungin maksettavaksi jäävästä kauppatorista. Ja kun ihmiset äänestivät kokoomuksen kaupungin suurimmaksi puolueeksi, saavat he vain juuri sitä mitä tilasivat.
Pitäisiköhän kirjoittaa tästä oikein kokonainen merkintä?
pitäs.
H
meneekò siellà The Slumdog Millionaire? jos ei ole vielà mennyt ohi niin suosittelen! yrityksistàni huolimatta en osaa kuvailla leffaa sanoin, mutta suorastaan kàsken teiàn mennà kattoo sen!
ai juu ja ootko nàhnyt keskitysleiristà kertovan La vita è bella? munsta siinà on erilainen ja kaunis hyvà leffa tàstà aiheesta. siis àlkàà kàsittàkò vààrin, kyllà mà tajuan sen hirveyden jota siinà kuvataan tarinan làpi mutta anyway musta tàmà leffa on erilainen kuin muut.
Kaunis elämä on iiiiiihana elokuva. Mul on jopa se dvd. (huom! kaarina, laillinen tallenne)
Ja Slumdog on kans jo mietinnässä. Tulossa must leffateattereihin justiinsa. Oispa vaan aikaa katsoa nää kaikki ja pian.
Mä en voi käsittää, et viime syksynä ei ollut yhtään hyvää leffaa teattereissa ja nyt on yhtäkkiä niin monta. Ihan vääristyny tää jakauma vuodelle.
Mä voisin kattoa vaan leffoja kaikki päivät ja puhua kansa vaan leffoista. Me pidetään Hennan kanssa Oscar-yö taas. Jee.
slumdogia ei kannata miettià, vaan mennà kattoo. kàvin eilen kattomas Revolutionary Roadin ja ennemmin harkitsisin sità, jos jostain pitàà karsia. se oli ihan jees mut jotain jài puuttumaan. in my opinion. hanna voitko perustaa leffablogin? muuten katoin dvd:ltà vkl:na Matchpointin ja siità tykkàsin àlyttòmàsti! enemmàn ku Revolutionary Roadista vaik ne kàsittelee vàhà samaa teemaa.
Hehe..oishan se kiva kirjuutella leffoista, mut mä en osaa tehdä mitään kovin syväluotaavia analyyseja. Tosin nyt kun olen siellä avoimessa yo:ssa ja leffat niinku kuuluu myös tohon viestinnän alueeseen, ni sehän periaatteessa tukis vaan mun opintoja. Hmm...
Kaarina, Hanna-Oscar goes to...........SEAN PENN!
(Wrestler on katsottu)
no hanna olik se Wrestler hyvà? mà oon nàhny vaan italiaks dubatun trailerin ja jotenkin se ei vakuuttanut... mut nyt ku kaarina kehusit sità noin pal ni alko vàhàn kiinnostaa. se ei vaan vielà mee tààllà aikakaan original versionina. mut ehkà se sit pitàà mennà kattoo ku tulee ohjelmistoon!
Heippa!
Se Wrestler on must ihan jees. Ei mikään ihan ehdoton ykkönen mielestäni, en ehkä ollu oikeessa moodissa katsoessani sitä.
Mut nyt meni sitten jakoon ne Oscarit; Sean Penn jee.
Slumdog Millionaire!!!!! M A H T A V A! Katottiin oskarien lämppäriks ja onneks katottiin!
H
Kun nyt henkisesti olet väsynyt keskitysleirirepresentaatioihin, suosittelen lämpimästi hyppäämistä vielä kotvan idemmäs, Valko-Venäjän kansanmurhasta aika kouriintuntuvasti kertovan Elem Klimovin "Tule ja katso"n myötä.
On keskitysleirikuvat sen kokemuksen jälkeen aika kevyttä kauraa, lupaan. & miten joku niin kamala voi olla niin kaunista. Menee unet sultakin!
Mutta oikeassa olet, Pianisti on tylsä ja tyhjänpäiväinen, ohjaajansa heikoimpia töitä konsanaan.
Post a Comment