Himoshoppailija laman kourissa. Eikun anteeksi, taantuman kourissa.

Kun joka paikassa puhutaan tällä hetkellä taantumasta tai lamasta, on minunkin pakko työntää lusikkani soppaan. Edes vähän.

Koska talouspolitiikka ei ole koskaan ollut vahvin lajini jätän sen suosiolla väliin ja siirryn suoraan kaikkien tämän hetken lempiaiheeseen, shoppailuun. Vielä about puoli vuotta sitten jokaista kuluttajaa syyllistettiin turhasta shoppailusta. Leffassa pyöri dokumentti perheestä, joka selvisi koko vuoden lähes kokonaan ilman öljyä. Glope hope ja muut kierrätysmateriaaleja käyttävät brandit olivat vähintään in, hip, pop, must ja kuul. Ja juuri kun pieni kuluttaja alkaa saada mielensä siirtymään oikealle vaihteelle käy ilmi, että kuluttamisen vähentäminen on lähellä maanpetosta. Vain hölmö käy kirpparilla. Nyt on pakko ostaa uudet huonekalut, uusia vaatteita, uutta elektroniikkaa ja matka Finnairin koneella Khao Lakiin. Ihan sama mitä lentäminen tekee ympäristölle, kunhan henkilökuntaa ei tarvitse lomauttaa. Ja se lomauttaminen ei johdu hallituksesta, pankeista, yritysten johdosta vaan yksittäisestä kuluttajasta, joka ei suostu shoppaamaan koko pientä palkkaansa.

Kävin pari viikkoa sitten shoppailemassa kahtena peräkkäisenä päivänä. Molempiin paikkoihin ajauduin olosuhteiden pakosta ja asiayhteyden aloin nähdä vasta myöhemmin. Torstaina, ruotsinkurssin alkua odotellessani, astuin sisään antikvariaattiin. Puutorilla sijaitsevaa Omituisten opusten kauppaa pitää nykyään nuori sympaattinen pariskunta. Kirjat ovat laadukkaita, mielenkiintoisia ja useimmista antikvariaateista poiketen nätisti aakkosissa. Pienessä liikkeessä on rauhallinen tunnelma ja peräti pieni lukunurkka nojatuoleineen ja lamppuineen. Maksaessani ruokakirjani parivuotias taapero jo odotteli isää kanssaan pulkkamäkeen äidin jäädessä kauppaa pitämään.

Perjantaina jouduin kauppakeskus Myllyyn (oikeasti jouduin, vaikka se onkin jo aivan toinen tarina...). Vaikka arkiaamuna suuressa, kaikuvassa hallissa oli vähän ihmisiä, mainosten luoma meteli oli jatkuva. Liikkeet ovat hengettömiä ja persoonattomia ja ähky kaikesta materiasta iski noin puolessa tunnissa. Jos ostan Myllystä esimerkiksi jumppapaidan, mihin käyttämäni raha menee? Mistä ostamani tuote on tullut ja miten se on vaikuttanut esim. ympäristöön?

Samalla kun median täyttää vallalla oleva taantuma ja jatkuvasti paheneva ilmastonmuutos, rakennetaan Turun alueelle kovaa vauhtia toista jättimäistä ja hengetöntä kauppakeskusta, kauas keskustasta ja ihmisistä. Kun tällaiset hirvitykset on ensin poliitikkojen päätöksellä rakennettu, kantavat kuluttajat niihin vähät rahansa helppouden ja vaivattomuuden nimissä. Kohta itkemme kaikki kollektiivisesti elävän keskustan ja lumisten talvien perään. Jollei vuosisadan pahin taantuma ole sitä ennen vienyt viimeisiäkin rahojamme...

P.S. Varokaa vaan, rakkaat ystäväni. Saatatte saada tänä vuonna syntymäpäivälahjoiksi käytettyjä kirjoja...