Olen päiväkausia suunnitellut raapustamista blogiin, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Olen istunut koneen ääressä varmaan puoli tuntia pohtien hyvää otsikkoa, hyvää aihetta tai sopivaa muotoilua asialle. Näinkö nopeasti työelämä kutistaa aivot?
Voisi kirjoittaa vuodenalun aktivoitumisesta, mikä iskee joka vuosi. Jumppa, terveellinen ruoka ja hyvät kirjat kiehtovat aivan eri tavalla kuin marras- tai joulukuussa.
Voisi kirjoittaa valmisruokien kirosta eli siitä hötöstä, jolla elintarviketeollisuus haluaa meitä ruokkia. Muovipussileipä on pahaa ja kallista, valmisruuat ovat pahoja ja kalliita (Atrian kasvis wokkia lukuunottamatta), puolivalmisteet ovat pahoja ja kalliita. Hyviä ja terveellisiä vaihtoehtoja on saatavilla äärimmäisen vähän. Vähän aikaa sitten tuotiin markkinoille valmiiksi paloiteltuja ja muoviin käärittyjä omenoita, joiden kilohinta oli tuotantoprosessissa varmaan kymmenkertaistunut. Apua!
Voisi kirjoittaa siitä, kuinka perverssi nykyihmisen suhde ruokaan on muutenkin. Miksi on pakko saada pahoja, kalliita ja ympäristöä kuormittavia tuoreita tomaatteja keskellä talvea, kun kolme kiloa punajuuria maksaa alle kaksi euroa? Miksi ostetaan 400 g hedelmiä ja kasviksia sullottuna desin muovipurkkiin, kun samalla rahalla saisi kilon mandariineja? Miksi mahan möyrinä peitetään pahanmakuisella, ulkomaisella jukurtilla eikä etsitä möyrinän todellista aiheuttajaa? Miten minä annoin eilen 40 ekiä Citymarketin kassalle saamatta vastineeksi lähes mitään todellista ruokaa?
Voisi kirjoittaa Martin kirjaston lakkauttamisesta. Kaupunki lopettaa suositun ja toimivan palvelun säästääkseen alle 100 000 ekiä vuodessa. 100 000 on niin minimaalinen summa kaupungin budjetissa, että sen voisi vähentää vaikka Aleksi Randellin palkkakuluista. Tämäkin päätös iskee pahiten pienimpiin, vanhimpiin, heikoimpiin ja köyhimpiin. Ja SDP puoltaa.
Voisi kirjoittaa itseensä satsaamisesta ja elämänsä ensimmäisestä hoitokokemuksesta. Ystävälle ostettu lahjakortti hoitoon on kyllä parhaimpia lahjaideoita. Ei turhaa roinaa eikä jätettä, vaan jotain sellaista mitä ei itse raaskisi itselleen antaa, vaikka siitä tuleekin ihana olo. Mitä jos pistetään pystyyn lahjakorttirinki? Ostetaan jokaiselle syntymäpäiväksi lähjakortti johonkin jännään ja rentouttavaa ja ylelliseen. Saa itselleen hyvän mielen sekä ystävän muistamisesta että omalle kohdalle kerran vuodessa osuvasta hoidosta.
Voisi kirjoittaa alennusmyynneistä. Olen tehnyt tänä vuonna niin hyviä löytöjä, että olen kuin klapill päähä lyäty. Tänään ostin Marimekon hameen (tosi hieno, kuvassa ylhäällä) 35 ekillä. Jee! Elämän ensimmäinen ammatillinen kuukausipalkka ja talouden taantuma sopivat loistavasti yhteen.
Taidan kuitenkin siirtyä Akateemisen kirjakaupan ALE-esitteen pariin ja avautua joskus myöhemmin...
1 comments:
ai kàviksà siel hoidos? kerro ny vàhàn millast oli.
Post a Comment